Etäkuntoutus aivoverenkierron häiriöissä
Jorma Komulainen, 23.3.2020
Vaikka etälääketieteen toimet yleistyvät ja niillä on osoitettu tietyissä terveysongelmissa olevan vaikuttavuutta, näyttö etäkuntoutuksen käyttökelpoisuudesta aivoverenkiertohäiriön sairastaneiden potilaiden kohdalta puuttuu.
Digitaaliset kommunikointimenetelmät ovat yleistyneet terveydenhuollossa. Niiden toivotaan helpottavan terveydenhuollon henkilöiden ja potilaiden yhteydenpitoa silloin, kun välimatkat ovat pitkiä, ja osittain myös tehostavan terveydenhuollon toimintaa. Kela on vuonna 2016 julkaissut etäkuntoutusta koskevan selvityksen [1], joka sisältää kymmenen etäkuntoutukseen liittyvää suositusta.
Tämän vuoden alussa julkaistussa Cochrane-katsauksessa [2] selvitettiin etäkuntoutuksen vaikuttavuutta aivoverenkiertohäiriön sairastaneilla potilailla. Ensisijaisena tuloksena pidettiin jokapäiväisiin toimintoihin liittyvän suoriutumisen paranemista. Toissijaisina tuloksina katsottiin itsenäisen toiminnan, liikkumisen, tasapainon, terveyteen liittyvän elämänlaadun, mielialan, yläraajojen toiminnan, älyllisten toimintojen ja kommunikaatiokykyjen paranemista. Etäkuntoutusta verrattiin paikan päällä tapahtuvaan kuntoutukseen tai tavanomaiseen hoitoon ilman kuntoutusta.
Katsaukseen otettiin mukaan 22 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta, joihin osallistui yhteensä 1 937 potilasta. Tutkimuksissa käytetyt etäkuntoutuksen keinot ja vertailuhoidot erosivat kuitenkin toisistaan niin paljon, että yksittäisten tutkimusten tulosten yhdistäminen ei ollut mahdollista. Lisäksi tutkimusten laadussa ja tulosten raportoinnissa oli puutteita.
Verrattuna tavanomaiseen, paikan päällä tapahtuvaan kuntoutukseen, missään edellä mainituissa lopputuloksissa ei ollut eroja tutkimusryhmien välillä. Toisaalta eroja ei löytynyt silloinkaan, kun etäkuntoutusta verrattiin tavanomaiseen hoitoon ilman erityisiä kuntoutustoimia. Näytön luotettavuus vaihteli heikosta kohtalaiseen, ja joidenkin tulosmuuttujien osalta näyttö puuttui kokonaan.
Vaikka aivoverenkiertohäiriön sairastaneiden etäkuntoutuksen vaikuttavuudesta ei toistaiseksi siis ole näyttöä, on aiemmassa vuonna 2015 julkaistussa Cochrane-katsauksessa [3] todettu tavanomaiseen hoitoon liitettyjen etälääketieteen toimien, verrattuna pelkkään tavanomaiseen hoitoon, parantavan diabetesta sairastavien glukoositasapainoa (vahva näyttö) ja mahdollisesti alentavan heidän LDL-kolesterolin ja verenpaineen tasoa (kohtalainen näyttö) sekä saattavan parantaa sydämen toiminnanvajausta sairastavien elämänlaatua (kohtalainen näyttö). Hyviä isoja tutkimuksia etäkuntoutuksesta aivoverenkiertohäiriön sairastaneiden potilaiden kohdalla siis tarvitaan.
Lähteet
[1] Salminen A, Hiekkala S, Stenberg J (toim.) Etäkuntoutus. Kelan tutkimus, Helsinki 2016. ISBN 978- 952-284-006-6 (pdf) https://www.kela.fi/yhteistyokumppanit-kuntoutuspalvelut-kuntoutuksen-kehittaminen-kelan-hankkeet-etakuntoutus-hanke
[2] Laver KE, Adey‐Wakeling Z, Crotty M, Lannin NA, George S, Sherrington C. Telerehabilitation services for stroke. Cochrane Database Syst Rev 2020;(1):CD010255
[3] Flodgren G, Rachas A, Farmer AJ, Inzitari M, Shepperd S. Interactive telemedicine: effects on professional practice and health care outcomes. Cochrane Database Syst Rev 2015;(9):CD002098
Kirjoittajasta
Jorma Komulainen on lastentautien ja lastenendokrinologian erikoislääkäri, joka toimii Suomalaisessa Lääkäriseurassa Duodecimissa Käypä hoito -suositusten päätoimittajana ja osapäivätoimisena Cochrane Finland ‑keskuksen johtajana.