Joulukuun 2019 Cochrane: Lievien sairauksien omailmoitus lääkärintodistuksen sijaan - vähenevätkö sairauspoissaolot, kun käytäntöä muutetaan?
Jani Ruotsalainen 18.12.2019
Yhteiskunnan ja työnantajien näkökulmasta sairauspoissaoloilla on suuri taloudellinen vaikutus. Työnantajien on usein jatkettava sairaan työntekijän palkan maksamista. Kun työnantajan maksuvelvollisuus päättyy, yleensä jonkinlainen vakuutus kattaa sairauskorvaukset. Kansainvälisesti sairauspoissaolokäytännöissä on eroja. Useimmissa maissa sairastuneen on toimitettava työnantajalleen lääkärintodistus sairauden tai heikentyneen työkyvyn perusteista jossain vaiheessa sairauspoissaolojaksoa. Monissa maissa sairauspoissaolon alussa on kuitenkin ajanjakso, jota kutsutaan omailmoitusajaksi. Tänä aikana työntekijä ei ole velvollinen toimittamaan työnantajalleen lääkärintodistusta, ja yleensä riittää, että työntekijä vain ilmoittaa omalle esimiehelleen sairastuneensa. Tällainen omailmoituskäytäntö voidaan ottaa käyttöön organisaatiotasolla, alueellisella tai kansallisella tasolla. Sairauspoissaolojen omailmoituksen on ajateltu lisäävän terveydenhuollon resursseja muihin tarkoituksiin, kun lääkäreiden ei tarvitse kirjoittaa usein turhiksi koettuja lääkärintodistuksia lievistä nuhakuumeista, jotka yleensä paranevat riittävän levon myötä.
Tässä katsauksessa [1] arvioitiin, kuinka omailmoitusjakson pituuden muutos vaikuttaa sairauspoissaolopäivien keskimääräiseen määrään, sairauspoissaolojaksojen määrään ja menetetyn työajan määrään työpaikoilla. Katsaukseen löytyi viisi tutkimusta, jotka oli toteutettu vuosien 1969 ja 2014 välillä.
Yhdessä tutkimuksessa arvioitiin omailmoitusjakson pidentämisen vaikutusta yhden suuren kaupungin ja yhden maakunnan kaikkien vakuutettujen työntekijöiden keskuudessa Ruotsissa vuonna 1988. Kolme tutkimusta arvioi omailmoitusjakson pidentämisen vaikutusta muutaman kunnan työntekijöillä Norjassa. Viidennessä tutkimuksessa arvioitiin sairaspoissaolon omailmoituskäytännön käyttöönoton vaikutusta yhdessä organisaatiossa Isossa-Britanniassa vuonna 1969. Mukaan otetuissa tutkimuksissa interventioryhmien osallistujien sallittiin olla poissa työstä ilman lääkärintodistusta kolmesta päivästä vuoteen. Mukana olleissa tutkimuksissa mitattiin omailmoituskäytännön vaikutuksia sairauspoissaolopäivien keskimääräiseen lukumäärään, sairauspoissaolojaksojen lukumäärään tai sairauspoissaolojen vuoksi menetetyn työajan määrään. Kaikissa tutkimuksissa verrattiin muutoksen vaikutusta käytössä olevaan käytäntöön.
Vaikutukset sairauspoissaolojaksojen kestoon
Omailmoitusajan pidentäminen yhdestä viikosta kahteen viikkoon pidensi sairauspoissaolon keskimääräistä kestoa. Omailmoitusajan käyttöönotto enintään kolmeksi päiväksi lyhensi maksimissaan kolme päivää kestävien sairauspoissaolojen keskimääräistä kestoa. Omailmoitusajan pidentäminen kolmesta päivästä jopa vuoteen ei muuttanut sairauspoissaolon kestoa.
Vaikutukset sairauspoissaolojaksojen lukumäärään
Omailmoitusajan pidentäminen yhdestä viikosta kahteen viikkoon ei muuttanut sairauspoissaolojen lukumäärää. Omailmoitusajan käyttöönotto enintään kolmen päivän ajalle lisäsi maksimissaan kolme päivää kestävien sairauspoissaolojen määrää. Omailmoitusajan pidentäminen kolmesta päivästä vuoteen vähensi sairauspoissaolojaksojen määrää.
Vaikutukset menetettyyn työaikaan
Yhden tutkimuksen tuloksista on pääteltävissä, että omailmoitusajan pidentäminen yhdestä viikosta kahteen viikkoon kasvatti menetetyn työajan määrää. Omailmoitusajan pidentäminen (nollasta päivästä kolmeen päivään ja kolmesta päivästä viiteen päivään) lisäsi maksimissaan kolmen päivän sairauspoissaolojen vuoksi menetetyn työajan määrää. Omailmoitusajan pidentäminen enintään 3 päivästä korkeintaan 50 tai korkeintaan 365 päivään vähensi 4–16 päivän ja yli 16 päivän mittaisten sairauspoissaolojaksojen vuoksi menetettyä työaikaa.
Sairauspoissaolon ja lääkärintodistuksen kustannukset
Yhden tutkimuksen mukaan pidemmästä omailmoitusajasta johtuvat sairauspoissaolojen kustannukset voivat olla noin kuusi kertaa suuremmat kuin niiden takia vähentyneiden lääkärissäkäyntien tuomat mahdolliset kustannussäästöt.
Johtopäätökset
Näyttö omailmoitusjakson pituuden muutoksen vaikutuksista sairauspoissaolopäivien, sairauspoissaolojaksojen ja menetetyn työajan määrään on vain heikkoa tai hyvin heikkoa. Näytön laadun ja sairauspoissaolon omailmoituskäytännön yleisyyden vuoksi uudet paremmin suunnitellut, toteutetut ja raportoidut tutkimukset ovat tarpeen. Toisaalta, katsauksessa ei tarkasteltu työntekijöiden tai lääkäreiden tyytyväisyyttä omailmoituskäytäntöön. Suomessa sairauspoissaolon omailmoituskäytäntö on jo melko laajalti käytössä. Katsauksen tulosten perusteella ei voida sanoa suoraan, kannattaisiko jollakin tietyllä työpaikalla ottaa omailmoituskäytäntö käyttöön tai muuttaa omailmoitusjakson pituutta.
Lähde
[1] Kausto J, Verbeek JH, Ruotsalainen JH, Halonen JI, Virta LJ, Kankaanpää E. Self‐certification versus physician certification of sick leave for reducing sickness absence and associated costs. Cochrane Database Syst Rev 2019;(5):CD013098
Artikkelin kirjoittajasta
Jani Ruotsalainen on Cochrane-verkoston Cochrane Work ‑ryhmän entinen toimituspäällikkö. Elokuusta 2019 alkaen hän on toiminut Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimeassa tutkijana.